Artikkelit

29.05.2024

Aikuista keskustelukulttuuria Aasiasta

TFK-verkoston Suomen viikko oli itselleni hyvä muistutus Suomen yhteyden tärkeydestä. Terävinkään Teams-teknologia ei korvaa henkilökohtaisten kohtaamisten ja keskustelujen vaikuttavuutta. On aina yhtäläinen ilo tavata mahtavia (ja hauskoja) Suomi-kollegoja ministeriöissä ja korkeakouluissa. Ministeriössä käydyissä keskusteluissa oli ilahduttavaa kuulla, kuinka nykyhallitus haluaa haasteistaan huolimatta pitää kiinni parlamentaarisessa työryhmässä sovitusta TKI-panostuksen 4%:n tavoitteesta, vaikka painotuksista moni haluaisikin varmasti käydä keskustelua.

Kaakkois-Aasiassa on imua
Oli ilahduttavaa huomata, kuinka monilla korkeakouluilla on meneillään toimintoja Kaakkois-Aasian alueella, käytännössä kaikissa painopistemaissa eli Singaporessa, Thaimaassa, Malesiassa, Indonesiassa, Vietnamissa ja Filippiineillä. Opiskelijahoukuttelun tiimoilta European Higher Education Fair ja sen ympärille rakentuvat Study in Finland –tapahtumat ovat saamassa useampia korkeakouluja liikkeelle Indonesiaan ja Vietnamiin loka-marraskuussa. 

Kiinnostavaa oli kuulla Novian osaomistuksesta Filippiineillä sijaitsevassa merialan koulutusta tarjoavassa yrityksessä (Giga-Mare Inc.). Vastaavanlaiset koulutusta ulkomailla tarjoavat, korkeakoulujen (osa)omistamat ulkomaille rekisteröidyt yritykset eivät ole yleisiä Suomen korkeakoulukentässä. Joillakin yliopistoilla on rahastojensa kautta omistuksia koulutusyrityksissä, esimerkkinä Aalto University Executive Education, joka operoi aktiivisesti Kaakkois-Aasian alueella. 

Vertailun vuoksi vilkaisin tilannetta Singaporessa. Täällä yliopistoilla on lahjoitusrahastoja, joista osa hallinnoi merkittäviäkin pääomia: National University of Singapore SGD 5,93 miljardia (EUR 4,04 mrd), Nanyang Technology University SGD 2,57 miljardia (EUR 1,75 mrd) ja Singapore Management University SGD 1,25 miljardia (EUR 0,85 mrd). NUS:n rahastopääoma erottuu joukosta, muilla yliopistoilla omistukset ovat Suomen kärkiyliopistojen tasolla. Singaporen yliopistorahastojen sijoituspolitiikka on selvästi varovaisempaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa yliopistot ovat vuosikymmenten aikana liukuneet matalan riskin ja maltillisen tuoton rahastoista yhä isompien riskien hedge-rahastoihin. Singaporessa ei ylipäänsä suosita korkean riskin investointeja, minkä vuoksi spin-off- ja innovaatiorahoituksessa onkin selkeitä pullonkauloja. Yliopistojen rahastot eivät vaikuta investoivan esimerkiksi suoraan omiin spin-offeihinsa, kuten Suomessa esimerkiksi Helsingin yliopisto tekee. 
 
Aasialainen auktoriteettiongelma 
Kiinnostavaa oli pohtia autoritaaristen maiden problematiikkaa kevätpäivien paneelissa. Itse osallistuin paneeliin Kiina- ja Intia-kokemusteni pohjalta, ja toki aihe kiinnostaa myös Kaakkois-Aasian kontekstissa. DigiCampuksen minikurssi Academic visit to an authoritarian country on tervetullut lisä Aasian alueelle matkustavien opiskelijoiden ja tutkijoiden perehdytyksessä. Autoritaarisissa maissa toimimiseen liittyy aitoja riskejä, jotka on pitkälti vältettävissä ajanmukaisella tiedolla. Harkitsemattomia riskejä ei kannata ottaa varsinkaan Kiinan kaltaisissa maissa.
Oman alueeni fokusmaissa ei ole Kiinan kaltaisia autoritaarisia maita, vaikka sananvapaus onkin rajoittunutta. Singaporen sijoitus RSF:n (Reporters Without Borders) lehdistönvapausindeksissä vuonna 2024 oli vaatimaton (#126), vaikka nousua on tapahtunut selvästi. Thaimaa on ollut niin ikään nousussa (#87), Malesia laskussa (#107), kun taas Indonesia (#111), Filippiinit (#134) ja Vietnam (#174) ovat pysytelleet suunnilleen samoissa lukemissa. RSF:n kartalla koko Aasia näyttäytyy joko helakan punaisena tai oranssina (Very Serious – Difficult). Osin kysymys on valtapolitiikasta, osin keskustelukulttuurin ominaispiirteestä.

Singaporen varovaisessa tiedotus- ja keskustelukulttuurissa on pitkälti kyse tarpeesta ylläpitää etnisesti monikasvoisen ja alun alkaen turbulentin maan vakautta. Singaporea pitääkin tarkastella alueen maista erillään. Esimerkiksi Corruption perceptions Indexin listauksessa (2023) Singapore on sijalla 5, jopa ennen Ruotsia (6). Suomi on listalla toisena. Muut Kaakkois-Aasian maat ovat selvästi alempana: Malesia (57), Vietnam (83), Thaimaa (108), Indonesia (115), Filippiinit (115). 

Ankara lainsäädäntö on tuottanut Singaporeen turvallisen ja korruptiovapaan ympäristön, mikä on tehnyt maasta yhden kolmesta tärkeimmästä finanssikeskittymästä maailmassa New Yorkin ja Lontoon ohella. Kuvaavaa on, että Singaporen valtion sijoitus- ja eläkerahastojen yhtyeenlasketut pääomat ovat yhteensä 1400 miljardia euroa. Singaporen DNA:han on kirjoitettu lainkuuliaisuus, eikä kukaan ole lain yläpuolella; myös korkeiden viranomaisten kohdalla on nähty näyttäviä oikeudenkäyntejä. Maata on hallinnut alusta (1965) asti People’s Action Party (PAP), mutta parlamentissa on nykyisin myös 3 muuta puoletta tai ryhmittymää. Näistä oppositiossa olevien puolueiden ääniosuus on viime vuosien vaaleissa kasvanut. Poliittinen kulttuuri on sopuisaa. Singaporessa ei sallita vihapuhetta ja pienistäkin rikkomuksista on luvassa tuntuvat sakot. Jos Singaporessa haluaa välttämättä heittää roskan maahan, on hyvä varautua maksamaan lystistä etelänmatkan verran. 

Aikuista keskustelukulttuuria 
Paneeli sai itseni pohtimaan Aasian moninaisten kulttuurien syvävirtoja ja eroja, samoin kuin Aasian etäisyyttä Euroopasta. Etäisyyttä, joka ei ole suinkaan niin suuri kuin voisi kuvitella, mutta jossa on kuitenkin joitakin merkille pantavia irtiottoja. Euroopassa valistusajasta asti kehittynyt keskustelu- ja väittelykulttuuri (teesi-antiteesi-synteesi) ei sellaisenaan rantautunut Kaakkois-Aasiaan, vaikka eurooppalainen vaikutus onkin nähtävissä monissa maissa, johtuen kolonialismin problemaattisesta historiasta. Väittelykulttuurin nuoruus tai hauraus, jota leimaa kasvojen menetyksen problematiikka, näkyy keskustelukulttuurin konsensushakuisuutena. 

Kiinnostavan kuvakulman keskustelukulttuuriin sain seuraamalla Singaporen ISTP-konferenssin sessioita (International Summit on Teacher Profession), jossa OKM:n valtiosihteeri Mikaela Nylander veti Suomen delegaatiota. Siinä missä Aasian maat puhuivat sävyisästi koulutusjärjestelmiensä kehityksestä, suomivat Ruotsi, Tanska ja Kanada kovin sanoin ja itseään säästelemättä maansa ongelmia. Ruotsissahan lienee aidosti meneillään ”lukemisen kriisi”, kuten Ruotsin edustaja totesi, kun taas Tanska ja Kanada esiintyvät PISA-vertailuissa itse asiassa varsin hyvässä valossa. Länsimaisessa kulttuurissa itsekritiikki on sisäänrakennettu ominaisuus.

Kaakkois-Aasialaisen keskustelukulttuurin luonne ilmenee haastavimmillaan demokratioiden haurautena ja sisäpoliittisen ilmapiirin kärjistymisenä. Toisaalta olen itse oppinut arvostamaan esimerkiksi Singaporen keskustelukulttuurin maltillisuutta. Siinä missä meillä päin maltti ja aikuinen harkinta tuntuvat olevan ajoittain hakusessa ((ainakin sosiaalisessa mediassa),  Singaporen konsensuspolitiikka ilmenee yhtenäisenä kansallisena eetoksena, ja maan kasvustrategialla onkin vahva mandaatti kansalaisten parissa. Ministeriöt puhaltavat yhteen hiileen, tapaavat usein, analysoivat lakkaamatta kotipesää ja muiden järjestelmiä ja laativat pitkän tähtäimen kasvustrategioita. Poliittinen riitely, irtopisteiden keräily ja populismi loistavat poissaolollaan. Singaporessa päämediassa Straits Timesissa käydään aktiivista keskustelua esimerkiksi koulutusjärjestelmän uudistustarpeista, mutta samanlaista räiskettä kuin näki ja kuuli Hongkongissa (ennen demokratialiikkeen tukahduttamista) ei tapaa Singaporesta. 

Yhteisiä rahoitusohjelmia on syytä pohtia 
Liiallisessa konsensuspolitiikassa on toki varjopuolensa. Singaporen opetusministeriön virkamiehet ovat keskusteluissa todenneet, että isoin muutosvastarinta merkittävien koulureformien tekemisessä tulee vanhemmilta. Opetusministeriössä on kuitenkin alettu pohtia painekattilajärjestelmän haittapuolia esimerkiksi innovaatiokulttuurin näkökulmasta. Tästä syystä Suomen opetusjärjestelmä ei ole suinkaan menettänyt kiinnostavuuttaan vaan sitä seurataan edelleen. Suomi esiintyy European Innovation Scoreboardin listauksissa korkealla. Singaporen National Health Innovation Centre (NHIC), joka saa rahoituksensa NRF:ltä (National Research Foundation) analysoi parhaillaan Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja keskussairaalan innovaatiotoimia. NHIC ehdottaakin Suomelle yhteistä rahoitusohjelmaa terveystutkimuksen tutkimusrahoituksen ja kasvurahoituksen väliin jäävien askelten rahoittamiseksi. On ilman muuta järkevää pohtia Singaporea terveystutkimuksen rahoituskumppanina.

Mika Tirronen, TFK-erityisasiantuntija Kaakkois-Aasiassa, asemapaikkana Singapore

Valtiosihteeri Mikaela Nylander tapasi Singaporen opetusministeri Chan Chun Singin Singaporessa huhtikuussa. Singaporella ja Suomella on perinteisesti vahvat suhteet koulutuksessa. KUVA: Mika Tirronen