Artikkelit

16.12.2025

Etelä-Afrikka ja Suomi – yhteensopivia kansainvälistymistavoitteita?

Suomessa kansainvälistymistä pidetään olennaisena korkeakoulujemme vetovoimalle, maamme kilpailukyvylle ja mahdollisuuksillemme osallistua globaalien haasteiden ratkaisemiseen. Millaiselta näyttää vastaava keskustelu Etelä-Afrikassa ja miten sen tavoitteet istuvat yhteen Suomen tavoitteiden kanssa?

Tähänastinen keskustelu Suomen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen uuden vision luomiseksi pitää kansainvälistymistä olennaisena korkeakoulujemme vetovoimalle, kilpailukyvyllemme ja mahdollisuuksillemme osallistua globaalien haasteiden ratkaisemiseen (OKM, 2025). Samantapaiset askelmerkit on kirjattu jo aiemmin Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen visioon (OKM, 2022). 

Etelä-Afrikan korkeakoulu- ja tiedekentän kansainvälistymistä ohjataan puolestaan vuonna 2019 julkaistulla politiikkakehyksellä (DHET 2019). Sen tavoitteet ovat hyvin samantapaiset kuin Suomen vastaavat – vahvistaa Etelä-Afrikan korkeakoulutuksen laatua ja mainetta sekä lisätä kansainvälistä tutkimusyhteistyötä, joka kasvattaa tietotuotantoa ja innovaatioita. Kansainvälistymisen pitäisi myös kehittää taitoja ja asenteita, jotka tukevat Etelä-Afrikan sosioekonomista kehitystä. Lisäksi kansainvälistymisen nähdään rakentavan globaalia akateemista yhteisöä, jossa tiede ylittää valtiorajat. Kehystä on paikallisesti arvosteltu mm. siitä, että se painottaa taloudellista kilpailukykyä ja opiskelijamarkkinoita dekolonisaation ja epätasa-arvoisen korkeakoulujärjestelmän korjaamisen tarpeiden kustannuksella (Heleta & Chasi, 2023; IEASA & British Council, 2024). 

Englanninkielisen Afrikan koulutuksen keskus

Suomesta halutaan tehdä entistä vetovoimaisempi kansainvälisille tutkijoille ja opiskelijoille. Samalla vision valmistelutyössä on kysytty, ”miten varmistamme, että korkeakoulujen kansainvälistyminen tapahtuu vastuullisesti ja kestävällä tavalla? Kuinka vahvasti korkeakoulut voivat nojata esimerkiksi kansainvälisiin opiskelijoihin riittävän opiskelijavolyymin ylläpitämiseksi ja Suomen oman osaamisen huoltovarmuuden vahvistamiseksi?” Tämänhetkisen tavoitteen mukaan toivotaan, että vähintään 75 prosenttia kansainvälisistä opiskelijoista siirtyisi valmistumisensa jälkeen suomalaiseen työelämään. 

Etelä-Afrikan väestö on nuorta ja kasvaa vielä vuosikymmenten ajan. Maalla on vaikeuksia taata korkeakoulutus niin suurelle osalle väestöstään kuin mikä olisi tarpeen yhteiskunnan tasa-arvoistamiselle ja nopealle kansalliselle kehitykselle. Korkeakouluopiskelijoille varattu valtionrahoitus on puutteellista ja monet paikalliset nuoret kuuluvat missing middle -ryhmään (heidän perheensä ovat liian hyvätuloisia, jotta valtio maksaisi nuoren opinnot, mutteivät tarpeeksi hyvätuloisia maksaakseen ne itse). Myös korkeakoulujen rahoitus on verrattain niukkaa, infrastruktuuri rajoittunutta ja etenkin väitöskirjaohjaajista on pulaa. Tämä estää kapasiteetin kasvattamista samaa tahtia kuin kysyntä kasvaa.

Silti Etelä-Afrikan korkeakoulutuksen kansainvälistymisen politiikkakehys pitää ulkomaisia opiskelijoita tärkeänä voimavarana Etelä-Afrikalle. Oman yhteiskunnan tasa-arvon lisäämisen tavoitteet ja kansainvälinen opiskelija- ja tohtorikoulutusrekrytointi ovat usein vaikeasti tasapainotettavissa nykyhetkessä, mutta pitkällä aikavälillä uskotaan olevan hyödyllistä, että Etelä-Afrikka säilyttää asemansa Afrikan koulutuskeskuksena ja houkuttelee lahjakkaita opiskelijoita, koska se tuo tuloja, tutkimusyhteistyötä ja osaamista.

Kanditasolla kansainvälisiä opiskelijoita on noin 6 – 3 prosenttia ja maisteritasolla noin 12 prosenttia. Tohtorikoulutuksessa Etelä-Afrikka on mantereensa keskus, ja liki 60 prosenttia sen yliopistoista valmistuvista tohtoreista on muiden maiden kansalaisia. Yli puolet heistä jää valmistuttuaan Etelä-Afrikkaan. Suurin osa ulkomaisista opiskelijoista kaikilla opetuksen tasoilla on muista eteläisen Afrikan maista. 
Ulkomaan kansalaisten osuus akateemisesta henkilöstöstä Etelä-Afrikan 26 julkisessa yliopistossa noin 12 prosenttia. Erityisen paljon heitä on luonnontieteiden, tekniikan ja terveystieteiden tiedekunnissa. (DHET, päiväämätön.) 

Aivovuodosta aivokiertoon ja verkostoihin

Etelä-Afrikka näkee eurooppalaiset opiskelustipendit tärkeänä keinona tarjota nuorilleen huippukoulutusta ja kansainvälisiä verkostoja. Samalla maa on huolissaan aivovuodosta: pysyvä lähtö heikentäisi tutkimus- ja innovaatiokapasiteettia. Politiikkakehys korostaakin kiertomalleja (circular migration), joissa opiskelijat ja tutkijat palaavat opintojen jälkeen kotimaahan mukanaan osaamista, kontakteja ja uusia tutkimusideoita. Sama linja näkyy myös AU–EU-yhteistyössä, jossa painotetaan yhteisiä tohtoriohjelmia, tutkijavaihtoja ja kapasiteetin vahvistamista Afrikassa, jotta liikkuvuus tukee molempia osapuolia eikä johda pysyvään aivovuotoon.

Suomen korkeakouluissa on verrattain pieni Afrikan maista tuleva opiskelija- ja henkilökuntajoukko. Esimerkiksi käynnissä olevassa tohtorikoulutuspilotissa ei ole yhtään afrikkalaista koulutettavaa. Vaikka Afrikan maista tulevien perustutkinto- ja maisteriopiskelijoiden on mahdollista saada lukukausimaksut kattavia stipendejä korkeakoulutasolla siinä missä muidenkin kansainvälisten opiskelijoiden, kokonaiskuvaa on vaikea muodostaa, saati viestiä. 

Suomen Afrikka-suhteissa riskinä ei nykyisellään olekaan niinkään aivovuoto, vaan jaetun arki- ja työelämän yhteyksien kutistuminen olemattomiin. Lisäksi Suomi näyttäytyy maana, joka ei ole kiinnostunut afrikkalaisista osaajista tai Afrikka-yhteyksistä ylipäänsä. Heikoilla verkostoilla on entistä suurempi taloudellinen, yhteiskunnallinen ja geopoliittinen merkitys tulevaisuudessa. Globaalien väestöennusteiden mukaan 25–30 prosenttia maailman väestöstä on afrikkalaisia vuoteen 2050 mennessä. 

Suurista länsimaista ainakin Iso-Britannia, Yhdysvallat, Saksa ja Ranska tarjoavat Etelä-Afrikan opiskelijoille laajoja stipendiohjelmia, joissa kiertoa varmistetaan sopimuksilla ja paluuehdoilla. Samoin tekevät Kiina ja monet arabimaat. Myös Ruotsilla ja Tanskalla on afrikkalaisille opiskelijoille tarkoitettuja stipendiohjelmia (DANIDA, SI). Voisiko Suomi kehittää vastaavia malleja?

Tutkimusyhteistyö 

Suomen visiotyössä on ehdotettu, että ”Suomessa on kansainvälisessä kilpailussa menestyvä, tiivistä yhteistyötä tekevä korkeakoulukenttä, joka on vastuullinen ja haluttu yhteistyökumppani. Ulkomaisen kilpaillun tutkimusrahoituksen määrä on kaksikertaistunut vuoteen 2040 mennessä.”

Myös Etelä-Afrikan politiikkakehyksessä korostuu tutkimusyhteistyön ja kansainvälisen rahoituksen houkuttelun merkitys. Tässä yhteydessä on merkittävää todeta, että Etelä-Afrikassa toimii useita globaaleja huippuyliopistoja – kuten Kapkaupungin, Stellenboschin ja Witsin yliopistot, joilla on ensiluokkaiset valmiudet hakea ja saada kansainvälistä rahoitusta. Niillä on kumppaneinaan maailman vaikutusvaltaisimpia yliopistoja ja ne osallistuvat aktiivisesti Horizon Europe-, NIH- ja muiden suurten rahoittajien hankkeisiin. Lisäksi Etelä-Afrikan oma tutkimusrahoitus on Afrikan mittakaavassa vahvaa, mikä tekee maasta kilpailukykyisen kumppanin. Suomalaisten ei siksi pitäisi nähdä Etelä-Afrikkaa tieteen kehitysmaana, vaan strategisena yhteistyökumppanina, jolla on paljon annettavaa myös huippututkimuksen saralla.

Osa Etelä-Afrikan todellisuutta on kuitenkin tarve tasapainottaa korkeakoulujärjestelmän eriarvoisuutta. Maan oma politiikkakehys kehottaa huomioimaan kansallisessa rahoituksessa että osa aiemmin heikoimmassa asemassa olleista yliopistoista on jäänyt hyvin vähäiselle kansainväliselle vuorovaikutukselle – ja samaa toivotaan myös kansainvälisiltä kumppanuuksilta. Lisäksi politiikkakehyksessä kehotetaan hyödyntämään diasporan osaajia tutkimus- ja kehitysohjelmien vahvistamiseksi.

Suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymisaloitteiden kannattaa siksi jatkaa linjaa, jossa Etelä-Afrikka nähdään kumppanina sekä huippututkimuksessa että molemminpuolisessa korkeakoulutuksen kehittämisessä. 

Teksti ja kuva: Veera Virmasalo, Etelä-Afrikan tiedefoorumin ilmastotiede ja koulutus -paneelikeskustelua joulukuussa 2025 seuraamaan tulleet lukiolaiset halusivat tietää, miten kouluun voisi saada ilmastonmuutoksesta kertovan asiantuntijavieraan. Paneelin puhujina, vasemmalta oikealle: Crister Nyberg (Haaga-Helia), Laura Riuttanen (Helsingin yliopisto), Pieter van Zyl (North-West -yliopisto), Kathija Yasim (Johannesburgin yliopisto) ja Ville Vakkari (Ilmatieteen laitos).

Lähteitä: 
DANIDA (Undated). Haettu University Partnerships - Danida Fellowship Centre
Department of Higher Education and Training (DHET). (2019). Policy framework for internationalisation of higher education in South Africa. Annexure A: Policy Framework for Internationalisation of HE in SA. Haettu Microsoft Word - Annexure A Policy Framework for Internationalisation of HE in SA.docx 
Department of Higher Education and Training (DHET). (päiväämätön). Higher Education Information System Data Reports. Haettu https://www.dhet.gov.za/SitePages/Higher-Education-Management-Information-System.aspx 
Heleta, S., & Chasi, S. (2023). Rethinking and redefining internationalisation of higher education in South Africa using a decolonial lens.Journal of Higher Education Policy and Management,45(3), 261–275. Haettu https://doi.org/10.1080/1360080X.2022.2146566 
International Education Association of South Africa (IEASA) & British Council. (2024). Digitalisation in internationalisation of higher education: Opportunities and challenges. Haettu https://ieasa.studysa.org/wp-content/uploads/2024/08/IEASA_British_Council_Report_Digi-Final.pdf
Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM). (2022). Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen visio 2035. Haettu https://okm.fi/kv-visio-2035 
Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM). (2025). Korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon seminaari. Haettu https://okm.fi/tapahtumat/2025-11-26/korkeakoulujen-ja-tiedelaitosten-johdon-seminaari 
Swedish Institute (SI). (Undated). Swedish Institute Scholarships for Global Professionals (SISGP). Haettu  Scholarship for Global Professionals | Svenska institutet