Artikkelit

01.09.2025

Kiinan tieteen rajoitettu vapaus

Kiinassa tieteenvapaus on hyvin rajoitettua, etenkin ihmis- ja yhteiskuntatieteiden poliittisesti arkaluontoisiksi katsotuilla aloilla. Usein kuitenkin unohtuu, että tietyillä tieteenaloilla – erityisesti luonnontieteissä ja soveltavissa tieteissä – tutkijoilla on yhä suhteellista vapautta tehdä huippututkimusta. Tekoäly, lääketiede, ympäristötutkimus ja tietyt yhteiskunnalliset aiheet (kuten urbanisaatio tai väestökehitys) ovat esimerkkejä alueista, joilla Kiina paitsi sallii tutkimuksen teolle vapauksia, myös tukee sitä voimakkaasti. Monet tieteenteon kovan ytimen ulkopuolelle jäävät, mutta tieteelliseen prosessiin ja vuorovaikutukseen yhtä kaikki kuuluvat rajoitukset kuitenkin tarkoittavat, että tieteen vapaus on Kiinassa aina suhteellinen käsite.

Tieteen vapaudesta Kiinassa on kirjoitettu runsaasti viime vuosikymmenten aikana, eikä olisi liioiteltua sanoa, että aiheesta riittäisi jutun aihetta vielä useisiin hyllymetreihin lisää. Myös suomen kielellä aihetta on käsitelty ansiokkaasti. Esimerkiksi Tiina H. Airaksisen Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 2/2020 julkaistu artikkeli tarjoaa tiiviin katsauksen siihen, mitä aiheita Kiinassa sensuroidaan tai kielletään tutkimuskohteina. Kirjoittelun ohella aihetta on käsitelty tai ainakin liipattu useissa tutkimusturvallisuutta, tutkimuspolitiikkaa ja tutkimuksen vapautta käsitelleissä tapahtumissa ja esityksissä. Myös useissa TFK-verkoston aiemmissa uutiskirjeissä tematiikkaa on vähintään liipattu.

Maan harjoittaman tiedepolitiikan suuret linjat siis tuskin tulevat yllätyksenä kenellekään korkeakouluyhteistyötä Kiinan kanssa tekevälle. Vapautta koulutukseen, tutkimukseen ja korkeakouluyhteistyöhön rajoitetaan merkittävällä kädellä kommunistisen puolueen toimesta. Rajoitukset ovat järjestelmällisiä, kattavia ja pitkäaikaisia. Kenties paremmin kuin millään muulla saralla, pätee tieteentekoon Kiinassa monien sinologien usein käyttämä kyyninen tokaisu: se, mikä ei erikseen ole sallittua, on kiellettyä. Puhuttaessa tieteen vapaudesta Kiinassa on erityisen tärkeää ymmärtää, että vaikka tutkimustyön kovin ydin – tutkimusaiheiden valinta, tutkimuksen toteutus, julkaisutoiminta jne. – itsessään olisikin vaihtelevasti jopa melko vapaata, liittyy tieteelliseen tutkimusprosessiin Kiinassa myös monia muita vaiheita ja ulottuvuuksia, joita koskevat rajoitukset haastavat käsityksiämme tieteenteon rajoituksen ja vapauden rajoista. Esimerkiksi tutkimustulosten hyödyntäminen voi tapahtua ilman lupaa tai eräänlaisen "vastentahtoisen vapaaehtoisuuden" puitteissa, ja etenkin teknologiapainotteisilla aloilla kaksikäyttöriski, eli tutkimustuloksien hyödyntäminen sotilasteknologiassa, valvontajärjestelmissä ja turvallisuuskoneistossa, on merkittävä. Ongelmia ja haasteita liittyy tämän ohella esimerkiksi myös tutkimusrahoituksen jakoperusteisiin, kansainväliseen yhteistyöhön ja tutkijaliikkuvuuteen sekä tutkijoiden vapauteen puhua tutkimuksestaan julkisesti. Konferenssit, seminaarit ja keskustelutilaisuudet voivat olla valvottuja, ja puheenvuoroja saatetaan sensuroida tai rajoittaa erityisesti arkaluontoisissa aiheissa. Nämä tieteenteon prosessiin ytimiin ja sen laidoille kohdistuvat rajoitukset ovat myös luoneet kiinalaiseen tutkimuskenttään voimakkaan itsesensuurin kulttuurin.  
Usein keskustelusta jää kuitenkin puuttumaan näkökulma siihen, missä määrin Kiinassa tieteenteon vapauksissa ja rajoituksissa on varianssia. Kuten rajoitusten kohdalla, myös tämän kysymyksen perusteellinen läpikäynti vaatisi valtavan paljon enemmän aikaa ja tilaa kuin tämän tekstin puitteissa on mahdollista. Joitakin yleisluonteisia havaintoja voidaan kuitenkin esittää. Näiden näkökulmien esiin nostaminen on tärkeää, sillä Kiina on tieteenteon suurvalta, jonka tutkimustoiminnan laajuus ja laatu vaikuttavat globaalisti. Vaikkei yhteistyötä ei haluttaisikaan tehdä, Kiinassa tehtävän tutkimuksen seuraaminen on perusteltua. 

Yleistyksenä voidaan todeta, että luonnontieteissä ja soveltavissa luonnontieteissä Kiina sallii tutkijoille suhteellisesti enemmän liikkumavaraa. Näiden alojen tutkimuskohteet ja -tulokset nähdään poliittisesti vähemmän latautuneina. Tämän mahdollistamana Kiinasta on kehittynyt tieteen suurvalta erityisesti niin sanotuilla STEM-aloilla (science, technology, engineering, mathematics). STEM-alojen huippututkimus saa avokätistä valtion tukea, erityisesti mikäli sen nähdään edistävän maan talouskasvua, teknologista kehitystä tai strategisia intressejä. Esimerkiksi lääketieteen, kosmologian ja ympäristötutkimuksen piiristä löytyy runsaasti korkeatasoista tutkimusta. Tekoäly, robotiikka ja avaruustutkimus ovat myös aloja, joilla tieteenvapaus on suhteellisen laajaa – erityisesti koska Kiina haluaa olla niillä globaali johtaja. 

Ihmis- ja yhteiskuntatieteissä selvät ja suoranaiset, tieteenteon kovaan ytimeen kohdistuvat rajoitukset ovat paljon tiukempia. Poliittisesti arkaluontoisiksi koetut aiheet – kuten Kiinan lähihistoria, ihmisoikeustilanne, kansalaisyhteiskunta ja maan oikeuslaitoksen toiminta – ovat tutkimuksellisesti erittäin vaikeasti lähestyttäviä. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että mitä lähemmäs nykypäivää, Kiinan kommunistista puoluetta tai yksilön oikeuksia tullaan, sitä tiukemmin tiedettä rajoitetaan. Näiden yleisten suuntaviivojen ulkopuolelle jää kuitenkin aloja, joilla tehdään korkeatasoista ja osin poliittisesta ohjauksesta vapaata tutkimusta. Esimerkiksi monet kiinalaiset taloustieteilijät ovat arvostettuja kansainvälisesti, ja Tsinghuan yliopiston taloustieteellinen tiedekunta kuuluu maailman huippuihin. Sosiologian saralla Kiinassa tehdään ansiokasta tutkimusta muun muassa muuttoliikkeistä maaseudulta kaupunkeihin, väestön ikääntymisestä sekä perherakenteiden muutoksista, kun taasen soveltavassa kielitieteessä Kiina on pitkään ollut teknologisesti edistyksellinen, erityisesti fonetiikassa ja konekäännöksessä. Arkeologia, erityisesti esidynastisten aikakausien tutkimus, on korkeatasoista ja kansainvälisesti yhteistyöhakuista.

Tutkimusalojen ohella rajoitusten ja vapauksien määrissä on nähtävissä eroja myös erilaisten yliopistojen ja instituutioiden välillä. Niissä rajoitusten ja vapauksien välinen dynamiikka ja ristiveto on kuitenkin vielä monimutkaisempi kuin eri tutkimusalojen ja -aiheiden välillä. Esimerkiksi maan huippuyliopistot (kuten Pekingin yliopisto, Tsinghua ja Fudan) ovat tiukemmin kommunistisen puolueen kontrollin alla, mutta toisaalta niiden näkyvyys, tunnettuus, käytössä olevat resurssit sekä niiden halu nousta maailman huippuyliopistojen joukkoon kannustaa laajempaan tutkimusvapauteen tietyillä aloilla. Maakuntayliopistoissa ja yksityisissä yliopistoissa poliittista valvontaa tai painetta on lähtökohtaisesti vähemmän, mutta samalla niiden resurssit ja kansainvälinen näkyvyys voivat olla rajallisempia.  yksityiset tai kaupungeissa toimivat yliopistot voivat nauttia jonkin verran enemmän autonomiaa tutkimusaiheiden valinnassa.

Teksti ja kuva: Olli Suominen, TFK-erityisasiantuntija, Peking
Välillä tämä dynamiikka saavuttaa huvittaviakin mittasuhteita. Kiinalainen DeepSeek-tekoälysovellus kieltäytyy vastaamasta tieteen vapautta koskeviin kriittisiin kysymyksiin, vaikka sovelluksen kehitykseen johtanut tutkimustyö on rakentunut monilta osin tieteen vapauden hedelmien varaan.