Artikkelit

18.12.2024

Länsimainen Kiina-osaaminen kriisiytymässä

Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta Kiinaan tulevien opiskelijoiden määrä on romahtanut. Kiinassa pohditaan keinoja tilanteen korjaamiseksi, mutta on epäselvää, miten syvällisesti viime vuosien globaalit ja Kiinan sisäpoliittiset tapahtumat ovat vaikuttaneet nuorten halukkuuteen perehtyä Kiinaan syvällisesti. Muuttuneesta tilanteesta huolimatta maan ja sen kulttuurin ymmärtäminen on kuitenkin edelleen tuiki tarpeellista. Opiskelijaliikkuvuuden epäsuhta Kiinan ja länsimaiden välillä on kääntymässä myös molemminpuolista ymmärrystä koskettavaksi epäsuhdaksi.

Kiinaa tuntevien keskuudessa on pitkään hieman huvittuneesti, hämmästyneesti ja ajoittain ärsyyntyneestikin seurattu, miten olematonta Kiina-asiantuntijuus lännessä on. Ruotsalaista pitkän linjan sinologia Michael Schoenhalsia vapaasti lainaten on vaikea kuvitella Yhdysvaltojen-tuntijaa, joka ei hallitse englannin kielestä edes alkeita. Kiina-asiantuntijuuden kohdalla vastaava hyvin vähäinenkin perehtyneisyys aiheeseen on kuitenkin ollut pitkään vallitseva asiaintila. 2010-luvun taitteen molemmin puolin näytti jonkin aikaa siltä, että tilanne olisi muuttumassa. Kiinan kielen ja kulttuurin opinnot kasvattivat suosiotaan yliopistoissa ja Kiinaan saapui kasvavissa määrin opiskelijoita Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta paitsi vaihtoon, mutta myös kokonaisia tutkintoja suorittamaan. Ohikiitävän hetken vaikutti siltä, että Kiina-asiantuntemus länsimaissa olisi leviämässä pienen, asialle päätoimisesti vihkiytyneen piirin ulkopuolelle koskemaan hyvin laajalti koko työelämää läpileikkaavaksi osaamisen kentäksi. Jokainen tietotyön tekijä ei kenties edelleenkään olisi sinologi, mutta suuntana näytti olevan, että ainakin jokaisessa työyksikössä olisi joku, joka tuntisi Kiinan kulttuuria ja kieltä opintojen kautta. Tarvetta osaajille oli, sillä yhteistyötä Kiinan kanssa tehtiin hyvin laaja-alaisesti läpi koko yhteiskunnan.

Sittemmin osaamisen kasvu on ensin pysähtynyt ja sittemmin kääntynyt jopa laskuun. Kiinan tutkimuksen opintojen suosio on pitkään etenkin valinnaisina opintoina –  ”sivuprojektina” – ollut laskusuuntainen. Kiinalaisen yhteiskunnan ja kiinan kielen opinnot houkuttelevat yhä harvempia, joille Kiinan yhteiskunta, kulttuuri ja kieli eivät muodosta opintojen kovinta ydintä. Nykyään lähinnä vain Kiinan ymmärtämiselle päätoimisesti vihkiytyneet sinologiopiskelijat suuntaavat Manner-Kiinaan opintojen perässä, ja jopa heistä monille Taiwan näyttäytyy mantereen sijasta houkuttelevampana, parempana ja jopa turvallisempana vaihtoehtona suorittaa vaihto-opintoja. 

Kuluvan vuoden keväällä Pekingin yliopiston kansainvälisten suhteiden professorin Jia Qingguon tekemä ehdotus ulkomaalaisten opiskelijoiden houkuttelemisesta sai osakseen huomiota sekä Kiinassa että sen ulkopuolella. Syiksi nuorten vähentyneelle Kiinaa koskevalle kiinnostukselle Jia nosti esimerkiksi maan talouden ongelmat, jotka ovat vähentäneet ulkomaisten yritysten kiinnostusta Kiinan markkinoita kohtaan sekä Kiinan ulkomaalaisten toimintaan kohdistuvat uudet lait, joiden tulkinnalliset epämääräisyydet aiheuttavat ulkomaalaisissa perusteltua huolta. Monien ulkomaalaisten tarkkailijoiden näkemyksistä poiketen Jia ei kuitenkaan nostanut esiin esimerkiksi koronapandemiaa, Kiinan sisäpoliittista kehitystä tai globaalia suurvaltakilpailua merkittäväksi liikkuvuuden hidasteeksi. Kiinan ulkopuolella esimerkiksi Kiinassa voimistunut ksenofobia ja puolueen kontrollin lisääntyminen, autoritääriset koronatoimenpiteet sekä maan suhtautuminen Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa ovat kuitenkin eittämättä olleet omiaan vieraannuttamaan monia Kiinasta. 

Olivat syyt mitä tahansa, ovat niiden seuraukset havaittavissa kaikkialla länsimaissa. Kiina ei avoimesti jaa ihmisten liikkuvuutta koskevia lukuja, ja edustustojen tiedotkin ovat lähinnä valistuneita arvauksia. Jo pelkästään katukuvaa seuraamalla on Kiinan kanssa pidempään tekemisissä olleille selvää, että Kiinaan saapuvien liikemiesten, journalistien, turistien sekä myös opiskelijoiden määrät ovat tippuneet jyrkästi. Pudotus Kiinaan tulevien yhdysvaltalaisten opiskelijoiden määrässä on ollut kenties kaikkein dramaattisin. Presidentti Obaman toisen kauden huippuvuosina Yhdysvaltain kansalaisia opiskeli Kiinassa yhdysvaltalaisarvioiden mukaan joka lukuvuosi kymmeniä tuhansia. Nykyään tuo määrä lasketaan joissakin sadoissa. Jotkut yhdysvaltalaiset asiantuntijat puhuvatkin jo Kiina-asiantuntijoiden kadotetusta sukupolvesta. Vaikka pudotus ei olekaan ollut suhteellisesti yhtä dramaattinen, myös Suomessa kehityssuunta on ollut samansuuntainen. Tällä hetkellä Kiinassa opiskelee suurlähetystön arvion mukaan joitakin kymmeniä suomalaisnuoria. 

Huoli opiskelijoiden määrän romahtamisesta jaetaan yleisesti Suomen kanssa samanmielisissä länsimaissa. Kiinaan tulevien opiskelijoiden raju pudotus on vakava taloudellinen ja poliittinen ongelma, jonka seurauksia emme vielä täysin edes ymmärrä, sillä koulutusta koskevat valinnat niin yksilöiden kuin politiikan tasollakin realisoituvat työelämän kannalta vasta viiveellä. Vaikka Kiina ei näyttäydykään houkuttelevalta opintokohteelta, ei Kiina-osaamisen tarve ole kadonnut, vaikka toki esimerkiksi bisnessektorilla se onkin vähentynyt. Kiinan rooli yhtenä johtavana maailman napana ei ole enää hypoteettinen vaihtoehtoinen tulevaisuus, vaan nykypäivän status quo. Puhumme sitten taloudesta, politiikasta tai esimerkiksi tieteestä, Kiinan globaalia merkitystä ei voida sivuuttaa. On hyvä pitää mielessä, että Kiinan toimintatavoista ja tavoitteista voi olla eri mieltä kuin Kiinan hallinto, mutta tämä ei poista kiinalaisen yhteiskunnan ymmärtämisen tärkeyttä. 

Vaikka myös kiinalaisten opiskelijoiden liikkuvuudessa kohti länsimaita on koettu paitsi määrällisiä, mutta myös laadullisia muutoksia – esimerkiksi Yhdysvaltoihin suuntautuvien kiinalaisopiskelijoiden määrässä on nähtävissä selvää laskua – eivät nämä muutokset ole olleet yhtä dramaattisia kuin Kiinaan suuntautuvasta opiskelijaliikkuvuudesta puhuttaessa. Seuraavien vuosikymmenien kuluessa tämä tulee tarkoittamaan sitä, että Kiinan ymmärrys länsimaista on huomattavasti parempaa kuin toisin päin, etenkin kun eräs merkittävistä kiinalaisen opiskelijaliikkuvuuden muutoksista viime vuosina on ollut, että entistä useampi kiinalaisopiskelija palaa kotimaahansa opintojen jälkeen. Täten kahdensuuntaisten opiskelijavirtojen muutos heijastelee samaa kauppapolitiikastakin tuttua dynamiikka, joka on herättänyt kritiikkiä länsimaissa: vallitseva asymmetria ei ole Kiinallekaan optimaali, mutta silti se on sille ainakin keskipitkällä tähtäimellä edullisempi kuin länsimaille. 

Kiinassakin kuitenkin ymmärretään, että pitkällä tähtäimellä tilanne ei ole sillekään ihanteellinen. Viimeisen parin vuoden aikana Kiina on pyrkinyt erilaisin julkisuuskampanjoin ja käytännön lakimuutoksin tekemään maasta houkuttelevamman opintokohteen. Vaikka pientä nousua koronavuosien aallonpohjasta onkin ollut havaittavissa, ovat huippuvuosien opiskelijamäärät enää pelkkä kaukainen muisto. Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta tulevien opiskelijoiden sijaan Kiinan kasvojenkohotuskampanja vaikuttaa vetoavan ennen kaikkea globaaliin etelään, josta tulevat muodostavat alati kasvavan suhteellisen osuuden kaikista ulkomaalaisista opiskelijoista. Professori Jia onkin ehdottanut julkisesti, että Kiinan tulisi mennä vielä paljon pidemmälle kurssin kääntämiseksi. Hänen mukaansa Kiinan tulisi muun muassa selkeyttää ulkomaalaisia koskevia lakejaan, ottaa käyttöön kiinalaisopiskelijoista erillisen järjestelmän ulkomaalaisten opiskelijoiden opinnäytetöiden arvioinneille ja helpottaa ulkomaisten opiskelijoiden työharjoittelupaikan löytämistä kiinalaisyrityksissä valmistumisen jälkeen. On kuitenkin kyseenalaista, riittäisivätkö nämäkään toimenpiteet kääntämään kurssia, mikäli syyt ovat vieläkin syvemmällä esim. Kiinan poliittisen järjestelmän synnyttämissä mielikuvissa.

On kyseenalaista, voidaanko Kiina-osaamisen romahdusta enää täysin välttää. Suomesta käsin emme voi vaikuttaa määräänsä enempää siihen, millainen Kiina on ja miten se toimii, mutta jotta edes jonkinlainen pohja syvemmälle ymmärrykselle säilyisi, tulisi koko suomalaisen yhteiskunnan kiireesti pohtia niitä keinoja, joita voimme tehdä Kiinasta riippumatta kurssin korjaamiseksi. 

Teksti ja kuva: Olli Suominen: Pekingissä opiskelevia suomalaisnuoria kävi suurlähetystössä vierailulla joulukuussa 2024. Suomalaisia opiskelee kaupungissa niin harvalukuisesti, että suurlähetystöllä on koronapandemian päätyttyä ollut mahdollisuus tavata kaikkia, joiden läsnäolosta on tieto kulkeutunut korviimme.