Artikkelit

22.10.2024

Opettajien ammattitaidon kehittäminen on Intian koulutusuudistuksen keskiössä – suomalaisosaamiselle on myös kysyntää

Opettajien puutteellinen osaaminen on Intiassa yksi keskeisistä syistä heikkoihin oppimistuloksiin, opetussisältöjen lisäksi. Opettajan ammatti ei ole Intiassa perinteisesti ollut erityisen arvostettu eikä varsinkaan hyvin palkattu, minkä vuoksi lahjakkaille opiskelijoille muut uravaihtoehdot ovat olleet houkuttelevampia. Intian koulutusjärjestelmän hajanaisuuden vuoksi myös opettajankoulutuksessa ja opettajien pätevyysvaatimuksissa on merkittävää vaihtelua. Intian vuonna 2020 lanseeratussa koulutusuudistuksessa (NEP2020) on kunnianhimoisia tavoitteita opettajien osaamistason nostamiseksi, mutta käytännön toimien onnistuminen on vielä kysymysmerkki. Suomalaisella opettajankoulutuksella on Intiassa erinomainen maine, mutta kaikki eivät kuitenkaan usko suomalaisratkaisujen toimivan Intiassa.

Intian monimutkaista opettajankoulutusjärjestelmää yhdenmukaistetaan

Intiassa on käytännössä kolmenlaisia kouluja: julkisia, yksityisiä ja julkisesti tuettuja yksityiskouluja. Lähes puolet intialaislapsista käy yksityistä koulua. Opettajien pätevyysvaatimuksissa on suuria eroja julkisten ja yksityisten koulujen välillä – julkisissa kouluissa pätevyys on tarkasti määritelty, kun taas yksityisissä kouluissa opettajien pätevyyden määrittely on pitkälti koulujen itse arvioitavissa. Opettajankoulutuksesta valtaosa (92%) tapahtuu yksityisissä oppilaitoksissa.

Julkisissa kouluissa perusasteen (luokat 1–8) opettajilta vaaditaan ainoastaan kahden vuoden D.Ed (Diploma of Education) -tutkinto. Luokka-asteilla 9–10 ja 11–12 opettajilta vaaditaan kaksivuotisen B.Ed-tutkinnon (Bachelor of Education) lisäksi kolmivuotinen kanditutkinto jonkin tietyn oppiaineen alalta. Tutkinnon lisäksi opettajaksi pyrkivien on läpäistävä erillinen koe (Teacher Eligibility Test, TET). Yksityisten koulujen opettajille ei ole määritelty tiettyjä pätevyysvaatimuksia. Laadukkaissa yksityiskouluissa opettajat ovat korkeasti koulutettuja, mutta heikkotasoisissa yksityiskouluissa opettajilla ei välttämättä ole minkäänlaista virallista pedagogista koulutusta.

D.Ed ja B.Ed-tutkintoja voi suorittaa korkeakoulujen lisäksi myös erillisissä opettajankoulutusinstituuteissa, joita on Intiassa tuhansia. Tällaiset opettajankoulutusinstituutit ovat usein laadultaan hyvin heikkolaatuisia. NEP2020-uudistuksessa on asetettu tavoitteeksi, että opettajankoulutus siirtyisi kokonaan korkeakouluihin vuoteen 2030 mennessä. NEP2020-uudistuksen mukaisesti kaikkien opettajien tulisi jatkossa suorittaa vähintään nelivuotinen B.Ed-tutkinto. Myös jo työssä olevien opettajien lisäkoulutukseen on tarkoitus panostaa – jatkossa opettajilta vaaditaan 50 tuntia lisäkoulutusta vuodessa. Lisäkoulutus voi sisältää muun muassa seminaareja, työpajoja, verkkokursseja tai vertaisoppimista.

Julkisten koulujen opettajien palkat ovat huomattavasti yksityisiä paremmat. Yksityisissä kouluissa opettajilla ei usein ole virallisia työsopimuksia ja työsuhteet ovat epävarmoja. Julkisissa kouluissa ongelmana on taas opettajien heikko motivaatio – opettajien poissaolot ovat Intiassa varsin yleinen ilmiö, etenkin maaseudun köyhillä alueilla.

Intialaisopettajien lisäkoulutusta Suomessa 

Suomalaisella opettajankoulutuksella on Intiassa erinomainen maine, ja varsinkin pääkaupunki Delhissä sekä Punjabin osavaltiossa vallassa oleva Aam Aadmi -puolue (AAP) on ollut kiinnostunut yhteistyöstä suomalaisten kanssa. 

Jo vuonna 2022 AAP:n johtama Delhin alueen hallitus suunnitteli vastaavanlaista täydennyskoulutusta Suomessa opettajilleen. Tällöin delhiläiset opettajat eivät kuitenkaan lopulta koskaan Suomeen asti päätyneet. Intian hindunationalistisen valtapuolueen BJP:n edustaja Delhin hallinnossa onnistui viivyttämään prosessia siten, ettei jo sovittu koulutus koskaan toteutunut. Epäonnisen tapahtumaketjun taustalla oli pitkälti puolueiden välinen sisäpoliittinen kamppailu, BJP-puolueen edustajat ovat suhtautuneet hieman muita kriittisemmin ajatukseen opettajien koulutuksesta ulkomailla tai inspiraation hakemisesta muiden maiden koulutusjärjestelmistä.

NEP2020-uudistus ja panostukset opettajien lisäkoulutukseen tarjoavat hyviä mahdollisuuksia suomalaisille koulutusalan toimijoille. Potentiaalisia yhteistyökumppaneita voi löytyä Punjabin tapaan eri osavaltioiden koulutuksesta vastaavista viranomaisista. Suomessa täydennyskoulutettavien opettajaryhmien lisäksi suomalaisten Intiassa tai etänä pitämälle koulutukselle tulee olemaan kasvavaa kysyntää, kun NEP:n myötä opettajien täydennyskoulutusta Intiassa lisätään. Intian mittava Skills –missio ja NEP2020 uudistus eivät tule onnistumaan ilman motivoituneita opettajia, joilla on itsellään tarvittavat taidot että osaaminen niiden opettamiseen. Koko opettajankoulutus Intiassa vaatii laajaa kehittämistä kaikilla koulutusasteilla – erityisesti perus- ja ammatillisen koulutuksen puolella

Suomalaiset yliopistot ja muut toimijat tekevät jo nyt sekä paikan päällä Intiassa että etäopetuksena monenlaista yhteistyötä koulusektorin kehittämiseksi niin pedagogiikassa kuin oppimisympäristöjen ja opetusteknologian kehittämiseksi. Tästä esimerkkinä Turun yliopisto on jo useita vuosia kouluttanut verkon välityksellä opettajia erityisesti matematiikan opetuksessa Odishan ja Jharkhandin osavaltioissa osana Tata Steel Foundationin ja ASPIREn Thousand Schools -ohjelmaa, joka pyrkii edistämään lasten pääsyä kouluun Intian maaseutujen kylissä.

Tekst ja kuva: TFK-erityisasiantuntija Liisa Toivonen ja TFK-harjoittelija Joel Hakala. Kuvassa kansainvälinen joogapäivä Punjabin opettajankoulutusyksikössä.