Artikkelit

01.09.2025

Politiikka koettelee yliopistojen autonomiaa ja tieteen vapautta Yhdysvalloissa

Yhdysvaltain akateemisen vapauden perinne on perustunut perustuslaissa taattuun sananvapauteen, professorien turvattuun asemaan sekä useiden yliopistojen vahvaan institutionaaliseen autonomiaan ja varallisuuteen. Tutkimusrahoituksen runsaus ja monikanavaisuus ovat osaltaan taanneet tutkimuksen laajuutta ja moninaisuutta. Tutkimuksen ja opetuksen vapauden rapistumisesta on kuitenkin nähty merkkejä viime vuosina. Kuluvan vuoden tammikuusta alkaen Yhdysvaltain presidentinhallinnon toimenpiteet ovat kohdistuneet voimakkaasti tutkimukseen ja yliopistojen toimintaan.

Yhdysvaltain vuonna 1789 voimaan tullut perustuslaki ja sen myöhemmät lisäykset eivät ota suoraan kantaa akateemiseen vapauteen tai tutkimuksen vapauteen. Tieteen vapautta alettiin Yhdysvalloissa institutionalisoida sisällissodan jälkeen 1800-luvun loppupuolella. Esikuvana toimivat eurooppalaiset, erityisesti saksalaiset sivistysyliopistot.  Oikeuskäytännössä akateemisen vapauden kysymyksiä on käsitelty useimmin perustuslain ensimmäisen lisäyksen ja sananvapauden kautta. Korkeimman oikeuden kanta on perinteisesti ollut, että akateeminen vapaus sananvapautena sitoo julkisia yliopistoja, mutta yksityiset, esimerkiksi uskonnolliset yliopistot voivat määritellä sananvapauden ja akateemisen vapauden standardit pitkälti haluamallaan tavalla.

Akateeminen vapaus määritellään yleistä sananvapautta kapeammaksi käsitteeksi: se on vapautta opettaa, tutkia ja viestiä tutkimuksen tuloksista akateemiseen ammattiin kuuluvien standardien mukaisesti, mikä sisältää esimerkiksi ammatin kautta syntyneen tiedon ja tulkintojen alistamisen akateemiseen vertaisarviointiin. 

Käytännössä ”Yhdysvaltain Professoriliiton” AAUP:n (American Union of University Professors) vuonna 1940 laatima julistus akateemista vapautta ja urapolkua säätelevistä periaatteista (1940 Statement of Principles on Academic Freedom and Tenure) on pitkälti määritellyt akateemisen vapauden ja professorin urapolun (tenure track) saamia merkityksiä. Vaikka AAUP:n julistus on muodostunut akateemisen vapauden yleiseksi käytännölliseksi määritelmäksi, ei sillä kuitenkaan ole lain asemaa.

AAUP:n mukaan akateeminen vapaus on akateemisessa ammatissa toimivien vapautta tutkia ja julkaista tutkimuksiaan sekä käsitellä opetuksensa aiheita luokkahuoneessa valitsemallaan tavalla. Oppilaitosten tulee kertoa mahdollisista uskonnollisista tai muista rajoitteista opetuksessa ja tutkimuksessa jo rekrytointihetkellä. Yliopisto-opettajat voivat puhua ammatillisen roolinsa ohella myös vapaina kansalaisina, mutta heidän tulee tehdä selväksi, missä roolissa he puhuvat.

Akateemisen vapauden indeksi laskenut viime vuodet

Yhdysvaltalaisten yliopistojen institutionaalinen autonomia, samoin kuin erityisesti vakinaisten professorien työsuhteen suoja ja akateeminen vapaus, on perinteisesti ollut varsin vahvaa. V-Dem-projektin akateemisen vapauden indeksin (AFI) mukaan akateeminen vapaus Yhdysvalloissa oli 1970-luvulta alkaen pitkään samalla tasolla Suomen kanssa (Yhdysvaltain tyypillinen arvo 0,92–0,93, Suomella pitkään 0,94), kunnes se 2010-luvun loppuvuosina alkoi laskea saavuttaen vuonna 2024 keskinkertaisen arvon 0,68 (Suomen arvo 2024 oli 0,83). Mitkä tekijät vaikuttavat Yhdysvaltain akateemisen vapauden havaittuun heikkenemiseen viime vuosina?

Usein mainittuja, koko 2020-luvn ajan vaikuttaneita syitä ovat muun muassa osavaltiohallintojen aikaisempaa voimakkaampi puuttuminen julkisten osavaltioyliopistojen toimintaan (Florida on ehkä tunnetuin, mutta ei ainoa esimerkki), kampusten polarisoitunut ilmapiiri ja halu välttää ristiriitaisia aiheita, sekä erilaiset esimerkiksi sosiaalisen median kautta tapahtuneet mustamaalauskampanjat. AAUP:n tekemien kyselyjen mukaan opettajat ja tutkijat ovat alkaneet entistä enemmän pelätä akateemisen vapauden käytön negatiivisia seurauksia, mikä on johtanut lisääntyneeseen itsesensuuriin. Yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä yhä pienempi osa on vahvinta työsuhteen suojaa nauttivia urapolulla vakinaistettuja pysyviä professoreja, ja yhä suurempi osa määräaikaista ja osa-aikaista henkilökuntaa.

Presidentti Donald Trumpin toisen kauden aikana keskustelu akateemisesta vapaudesta on saanut uusia ulottuvuuksia. Yhdysvaltalaiset tutkimusvirastot kuten National Science Foundation (NSF) ja National Institutes of Health (NIH) ovat presidentti Trumpin asetuksia (executive orders) toimeenpannessaan joutuneet lopettamaan useimpien sellaisten tutkimushankkeiden rahoituksen, jotka esimerkiksi mainitsevat ilmastonmuutoksen tai sisältävät moninaisuuden, tasavertaisuuden ja osallistamisen (DEI) teemoja. Elokuussa 2025 presidentti Trump antoi asetuksen, jonka mukaan liittovaltion tutkimusapurahoja jakavien virastojen on perustettava poliittisesti johdettu valvontamekanismi, jolla varmistetaan, että verovaroin rahoitettu tutkimus seuraa hallinnon prioriteetteja.

Hallinto on puuttunut voimakkaasti opiskelijoiden poliittisiin mielenilmauksiin esimerkiksi Columbian ja Harvardin yliopistojen kampuksilla, uhannut liittovaltion rahoituksen menettämisellä ja poistanut ulkomaalaisia opiskelijoita maasta. Yliopistot ovat neuvotelleet hallinnon kanssa sopimuksia, joita myös on kritisoitu hallinnon liiallisena myötäilemisenä.

Vapauden todelliset rajat nähtävissä vasta jälkikäteen?

Määritelmistä ja tulkinnoista riippuu, mitä hallinnon toimenpiteitä pidetään suoranaisina akateemisen vapauden rajoituksina. On selvää, että julkisesti rahoitetun tutkimuksen ala on kaventunut. Sen lisäksi, ettei liittovaltio rahoita esimerkiksi DEI-aiheiden tutkimusta, voi se edellyttää rahoittamiltaan organisaatioilta, etteivät ne missään muissakaan toiminnoissaan edistä kyseisiin teemoihin kytkeytyvää tutkimusta, opetusta tai esimerkiksi opiskelijoiden yhdistystoimintaa. Tämä voi käytännössä rajata sekä yliopistojen että yksittäisten tutkijoiden mahdollisuuksia päättää opetuksesta, tutkimuksesta ja muista toiminnoistaan. 

On edelleen epäselvää, mitkä Trumpin hallinnon toimenpiteistä jäävät voimaan.  Esimerkiksi kesäkuussa Yhdysvaltain liittovaltion piirikunnallinen tuomari Bostonissa päätti, että NIH:n päätös peruuttaa DEI-teemoja sisältäneiden hankkeiden rahoitus noin 400 hankkeen osalta on laiton ja mitätön ja hankkeiden rahoitus pitää palauttaa välittömästi. Poliittisella ja perustuslaillisella tasolla kysymys on myös toimivallasta: onko presidentinhallinnolla oikeus määrätä sellaisen varainkäytön peruuttamisesta, jonka kongressi on jo kertaalleen kohdentanut? Perustuslain mukaan budjettivalta on kongressilla, ei presidentillä. Myöskään presidentin executive orderit eivät ole sellaisenaan lainsäädäntöä, ja asetuksia toimeenpanevan virkahenkilöstön olisi huolehdittava siitä, että toimeenpano tapahtuu laillisuuden rajoissa. Muussa tapauksessa toimeenpano voidaan oikeudellisesti riitauttaa ja keskeyttää, kuten NIH:n tapauksessa. Onkin ennakoitavissa, että myös mahdolliset tulevat akateemista vapautta vakavasti rajaaviksi katsotut toimenpiteet pyritään riitauttamaan, vedoten esimerkiksi kirjoituksen alussa mainittuihin oikeuslähteisiin.

Politiikkamuutosten nopeus, oikeusprosessien keskeneräisyys ja uusien käänteiden mahdollisuus hallinnon ja yliopistojen välisessä konfliktissa vaikeuttavat olennaisesti täsmällisen arvion esittämistä Yhdysvaltain akateemisen vapauden tilasta juuri nyt. Kyselytutkimusten ja lehtiaineiston perusteella akateemisen henkilöstön kokema tutkimuksen ja opetuksen vapaus on selvästi vähentynyt. Vuoden 2025 aineistosta tehtävän seuraavan AFI-tutkimuksen tuloksia voikin odottaa mielenkiinnolla. Edellisessä tutkimuksessa Yhdysvallat oli sijalla 85 yhteensä 179 maan joukossa.

Petri Koikkalainen
Team Finland Knowledge -erityisasiantuntija, Washington DC

Kuva: Petri Koikkalainen