Artikkelit

25.04.2024

Pretoria: Afrikassa korkeakoulutusta tulisi mitata relevanssilla ja vaikuttavuudella

Afrikan korkeakoulujen on oltava glokaaleja - sekä paikallisia että globaaleja - vastatakseen nykyisiin haasteisiin. Niitä tulee myös arvioida ennemminkin vaikuttavuudella ja relevanssilla kuin määrällä ja laadulla. Korkeakoulutuksen tarjonta mantereella on kasvanut viime vuosikymmeninä, mutta niin ovat haasteetkin.

Afrikan (AAS) sekä kansainvälisen (IAS) yliopistojen entinen puheenjohtaja ja Mauritiuksen yliopiston entinen rehtori Goolam Mohamedbhai pohtii University World Newsin artikkelissaan Afrikan korkeakoulutuksen tilaa ja haasteita. Nykyisestä noin 1300 korkeakoulusta puolet on yksityisiä, ja tarjonta on lisääntynyt osin laadun kustannuksella. Kuitenkin vain 11 % afrikkalaisista jatkaa opintojaan yliopistoissa verrattuna globaaliin keskiarvoon 38%. Kasvu on saavutettu ilman mainittavaa julkisen rahoituksen lisäämistä. Hyvänä uutisena voidaan pitää naisopiskelijoiden määrän lisääntymistä. Sen sijaan opiskelijoiden hakeutuminen tieteen ja tekniikan aloille on edelleen vähäistä.

Ongelmat tuttuja, mittarit vääriä

Yksi suurimmista ongelmista on tällä hetkellä korkeakoulutettujen työttömyys, joka paradoksaalisesti on suurinta juuri Etelä-Afrikassa, missä myös korkeakoulut ovat suosittuja ja laadukkaita. Mikä on siis korkeakoulutuksen vaikuttavuus ja relevanssi, jos se ei johda nuorten pääsyyn työmarkkinoille, kysyy professori Mohamedbhai. Tähän on monta syytä, jotka johtuvat paitsi opetusohjelmien ja työelämän yhteensovittamattomuudesta (mismatch), myös korkeakoulutettujen haluttomuudesta työskennellä maaseudulla, missä kehityshaasteet ovat suurimmat. Erityisesti tohtoreiden työllistyminen akateemisen maailman ulkopuolelle on vähäistä, sillä yksityissektori koostuu usein pienistä ja keskisuurista yrityksistä, joilla ei ole mahdollisuutta ja tarvetta palkata erityisosaajia. 

Korkeakoulutuksen lisääntyminen ei myöskään näytä parantavan Afrikan maiden mahdollisuutta saavuttaa Kestävän kehityksen tavoitteita. UNDP:n hiljattaisessa SDG -raportin julkistamistilaisuudessa Afrikan kehityspankin pääsihteeri Vincent O Nmehielle korosti, että Afrikan maiden tulee katsoa sisäänpäin ja miettiä kehityksen ongelmiin myös kotoperäisiä (homegrown) ratkaisuja. Tällä hetkellä monet Afrikassa valmistuneet korkeasti koulutetut ja lahjakkaat tohtorit tekevät tutkimusta globaalin pohjoisen ehdoilla, ja julkaisevat sikäläisissä tieteellisissä julkaisuissa omaa uraansa kehittääkseen. Tämä on ymmärrettävää, sillä sieltä tulee rahoitus ja akateemisen uran kannalta merkittävät mittarit. 

Mikä neuvoksi? 

Professori Mohamedbhai yhtyy pääsihteeri Nmehiellen näkemykseen, ja listaa viisi polkua (pathways) Afrikan korkeakoulujen tehokkaamman vaikuttavuuden ja relevanssin lisääntymiseen: täsmällisen datan kerääminen korkeakoulusektorista, korkeakoulutuksen dekolonisaatio, sektorin diversikaatio ja eriytyminen, ilmaston muutoksen opettaminen ja tutkiminen sekä tekoälyn haltuunotto. Erityisesti kolmannen asteen opetuksen tarjonnan monipuolistuminen on tärkeää: osa yliopistoista voi toki jatkaa akateemisella polulla, mutta tarvitaan myös käytännönläheisempiä sovelletun tieteen korkeakouluja. Ja tarvitaan oppilaitoksia, jotka keskittyvät maatalouteen, opettajankoulutukseen sekä terveyteen, ja jotka eivät ole välttämättä perinteisiä yliopistoja, vaan teknisiä ja ammatillisia opinahjoja (TVET). Ilmastonmuutos tulee professori Mohamedbhain mukaan sisällyttää ihan kaikkeen opetukseen, sillä se on Afrikan kohtalonkysymys, ja sama koskee tekoälyä. 
Huhtikuun alussa pidetty Etelä-Afrikan Tshwane University of Technologyn TUT:n 20 –vuotisjuhla olikin keskittynyt nimenomaan tekoälyyn. Eteläafrikkalainen, nykyinen YK-yliopiston rehtori ja tunnettu tekoälytutkija Thsilidzi Marwala kertoikin monisatapäiselle kuulijalle, että ’tekoäly valehtelee ihan pokkanaan, siitä on turha etsiä totuutta’. Hänen luentonsa aiheena oli miten korkeakoulut voivat hyödyntää tekoälyä opetuksessa ja tutkimuksessa. Silti Marwalan viestinä oli: ottakaa tekoäly haltuun, muuten se karkaa. 

Suomalaisilla korkeakouluilla on näihin polkuihin paljon annettavaa, ja tällä hetkellä Afrikassa onkin lukuisia yhteistyökumppanuuksia relevanteista ja vaikuttavista aihepiireistä. Avainsanana on kumppanuus, ja paikallisen kontekstin ymmärtäminen. Ja niin, huomatkaa, että TFK –kumppanuusrahoitushaku on edelleen auki 2.5. asti. Suunnitelkaa rohkeasti yhteistyökuvioita ja olkaa yhdessä glokaaleja! 

Teksti: Iina Soiri, TFK-erityisasiantuntija Pretoria

Kuva: Etelä-Afrikan suurimman ja vanhimman korkeakoulun UNISAn akateemisen vuoden 2024 avajaiset. Iina Soiri.