Artikkelit

23.11.2023

Tekoäly kovassa käytössä myös Afrikassa, mutta monimuotoisuus on haaste

"Etelä-Afrikan monimuotoisuus asettaa tekoälyn käytölle useita haasteita. Kielelliset erot voivat vaikeuttaa tehokasta kommunikointia ja datan analysointia. Kulttuuriset näkökulmat ja arvot voivat vaihdella merkittävästi, mikä lisää vaikeuksia yhdenmukaisten eettisten normien määrittelyssä. Lisäksi maan historiallinen tausta ja sosioekonominen eriarvoisuus voivat heijastua tekoälyalgoritmeihin, lisäten syrjinnän riskiä. Tämä korostaa tarvetta monimuotoisemmalle ja osallistavammalle lähestymistavalle tekoälyn kehittämisessä, jotta se ottaa huomioon Etelä-Afrikan monipuolisen yhteiskunnan tarpeet ja arvot".

Näin kertoo ChatGPT3.5. kysyttäessä ’mitä haasteita Etelä-Afrikan monimuotoisuus aiheuttaa tekoälyn käytölle’ – ei paha? Koska ulkoministeriön koneiden palomuuri ei salli kyseisen sovelluksen käyttöä, joudumme nyt sitten tuottamaan lopun tekstin ihan itse.

Oxfordin kehittämän Government AI readiness indeksin mukaan Afrikan valmius tekoälyn kehittämisessä ja käyttöönotossa on globaalissa mittakaavassa alhaisin. Tämä ei ole yllättävää, sillä mantere on yhteiskunnallisen, taloudellisen ja teknologisen kehityksen suhteen niin monimuotoinen, ja heikoimmin kaikissa muissakin indekseissä pärjäävät maat vetävät mantereen keskiarvoa alaspäin – 21 maata on 25:n huonoiten suoriutuvan joukossa. Mantereen yleinen monimuotoisuus aiheuttaakin ylipäänsä monenlaisia haasteita tekoälysovellusten käytölle.

Afrikan maista Mauritius sijoittuu parhaiten tuon indeksin mukaan (sijoitus 57), ja perässä tulevat Egypti (65), Etelä-Afrikka (68), Tunisia (70), Marokko (87), Kenia (90), Ruanda (93, Seychellit (94), Nigeria (97) ja Botswana (98). Ei yllättävä kymmenikkö, ja kuten indekseissä aina, eri mailla on eri vahvuuksia. Mauritiuksen vahvuus on vahva hallinto ja Etelä-Afrikka johtaa infrastruktuurin ja investointeihin määrässä, mutta häviää puolestaan hallituksen tekoälypolitiikan ja strategian puutteella. Afrikan maista Ruanda, Nigeria ja Kenia ovat jo säätäneet tekoälystä kansallisella tasolla. Keniassa ja Nigeriassa on puolestaan vahva start-up yhteisö, joka kehittää tekoälysovelluksia markkinoille.

Tekoälyllä käytännöllinen rooli kehityksen edistämisessä

Kuten muussakin tieteen ja teknologian kehityksessä, Afrikassa tekoälyyn liittyvä tutkimus ja siihen liittyvät odotukset ovat hyvin käytännönläheisiä, kertoo Tshwanen teknisen yliopiston (TUT) tekoälykeskuksen johtaja, professori Anesh Kurien. Etelä-Afrikan hallitus on jo 10 vuotta sitten tukenut ensimmäisen tekoälykeskuksen perustamista Kapkaupungin yliopistoon yhteistyössä muutamien muiden yliopistojen kanssa, ja viime aikoina meno on sen kuin kiihtynyt. Pari vuotta sitten tieteen ja teollistumisen tutkimuskeskukseen (CSIR) perustettiin C4IR (Neljännen teollisen vallankumouksen) keskus. 4IR on yleinen käsite Etelä-Afrikassa, joka kattaa yhteiskuntien teknologisen muutoksen ja murrosteknologiat, ja jonka edistämiseksi presidentti Ramaphosa asetti komission joku vuosi sitten. C4IR- keskus kuuluu tiedeministeriön hallinnonalaan ja viestintäministeriöllä on oma vastaavansa tuon komission innoittamana.

Viime vuonna sekä Johannesburgin yliopistoon, että TUT:n perustettiin puolestaan tekoälykeskukset akateemisen maailman osaamisen ja valtion tarpeiden yhdistämiseksi. Näiden valtion tukemien keskusten tavoitteena on kehittää tekoälyn käyttöä erityisesti valmistusteollisuuteen (Etelä-Afrikassa on mm. iso autoteollisuus), maatalouteen (Etelä-Afrikka on lähes omavarainen maataloudessa ja vie tuotteita koko maailmaan, mutta tehostaminen on tarpeen) sekä terveyssektorille. Yliopistojen tehtävä on sekä opettaa osaajia, että tutkia ja kehittää maan olosuhteisiin sopivia sovelluksia muualla kehitettyihin tekoälyjärjestelmiin perustutkimuksen jäädessä vähemmälle.

Etelä-Afrikka on tunnetusti hyvin monimuotoinen, ja se onkin muodostunut kehittämisen haasteeksi myös laajemminkin Afrikassa. Mantereella puhutaan monia kieliä, ja Etelä-Afrikassa virallisia kieliä on jopa 12. Näin olleen taidokkaalle kääntämiselle on todellakin tarvetta, sillä vain harvojen äidinkieli on englanti. Etelä-Afrikassa ’syötetäänkin’ tällä hetkellä mahdollisimman laaja datamäärä pienempiä kieliä suurille kielimalleille, jotta sovellukset olisivat oikeasti hyödyllisiä ja tarpeeksi älykkäitä kääntämisessä.  Toinen haaste on erilaiset kuvien ja kasvojen tunnistamissovellukset.  Professori Kurienin mukaan Etelä-Afrikan väestössä esiintyy kaikki maailman ihonsävyt ja kasvonpiirteet, joiden koneellinen tunnistaminen vaatii vielä paljon kehittämistä.  Tämänhetkiset yleisesti käytössä olevat tekoälysovellukset kuten suuret kielimallit ml. ChatGPT tuottavat myös tekstejä, jotka ovat hyvin ennakkoluuloisia ja täynnä stereotypioita Afrikasta – toistavat siis reaalimaailmaa, josta ne ’älynsä’ ammentavat.

Tekoälyn sääntely ja eettiset kysymykset

Koska monista Afrikan maista – kuten Etelä-Afrikasta - edelleen puuttuu kansallinen lainsäädäntö ja ohjeistus tekoälyn käytöstä, monet sektorit ovat alkaneet laatia omia ohjeistuksiaan, miten tekoälyä voi ja saa käyttää. Ongelmana on lainsäädäntötyön ja byrokratian hitaus, joka ei useinkaan ehdi samaan vauhtiin kuin itse tekoälyn kehitys. Etelä-Afrikassa henkilötietojen suojausta ohjeistava ns. POPI –laki (EU:n GDPR:ää vastaava) kesti 10 vuotta säätää, ja siihen ei Kurienin mukaan ole todellakaan tekoälyn suhteen aikaa. Tosin POPI puolestaan jo säätelee monia tekoälyn käyttöön liittyviä kysymyksiä.

Myös korkeakoulusektorilla on havaittu erityisesti generatiivisen tekoälyn mahdollisuudet ja haasteet opetuksessa ja oppimisessa. Muiden muassa Pretorian ja Johannesburgin yliopistot ovat laatineet selkeät oppaat niin opettajille kuin opiskelijoille, ja TUT:n ohjeet ovat valmisteilla. Oppaissa perehdytään kysymyksiin, miten tekoälyn käyttö voi tehostaa oppimista ja korostetaan plagioinnin vaaroja. Tekoälyä käytettäessä tulee tarkasti ilmetä, mihin ja miten sitä on käytetty.  Opinto-ohjelmiin on myös lisätty yleisiä peruskursseja tekoälystä, ja tavoitteena on lisätä syventäviä kursseja aineopintoihin. Kaikissa oppaissa korostetaan käytön periaatteina tekoälyn käyttöä ainoastaan oppimista täydentävänä apuvälineenä, lähteiden tarkkaa merkitsemistä, tietojen tarkistamista, ennakkoluulojen ja harhojen (bias) tunnistamista sekä henkilökohtaisten tietojen suojaamista. Ja tekoälynkin käytön suhteen maan eriarvoisuus on haaste, sillä koneellisten järjestelmien käyttö vaatii paitsi koneita, myös verkkoyhteyksiä, joihin kaikilla opiskelijoilla ei ole varaa.

BigBrotherAfrica valvoo?

Muutamat Afrikan maat ovat myös kaikessa hiljaisuudessa hankkineet tekoälyä käyttäviä valvontaohjelmia turvallisuussyistä ja tarkkaillakseen omia kansalaisiaan. Nature –lehden ja The Conversation - julkaisut ovat kirjoittaneet Iso-Britannian Kehitystutkimuksen laitoksen (Institute of Development Studies UK ) tutkimuksesta, jonka mukaan erityisesti Nigeria, Ghana, Marokko, Malawi ja Sambia ovat käyttäneet yhteensä miljardi dollaria erilaisten järjestelmien ostamiseen Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Kiinasta, Israelista ja muista EU-maista. Huolena on kansalaisten yksityisyyden ja oikeusturvan kannalta tietysti se, mihin muuhun tuo summa olisi voitu käyttää. Erityisesti autoritaarisuuteen taipuvissa Afrikan maissa ja siellä missä lainsäädäntö on puutteellinen ja kansalaisten tietoisuus oikeuksistaan heikko, näitä järjestelmiä on helppo käyttää opposition tai muiden hallitusten uhkaksi oletettujen kansalaisten tarkkailuun. Se ei ole vierasta Afrikassakaan.

Anish Kurienin johtama TUT:n tekoälykeskus kuten myös muut vastaavat Etelä-Afrikassa tekevät mielellään kansainvälistä yhteistyötä. Neuvottelut Suomen tekoälylippulaivan FCAI:n kanssa on jo aloitettu ja TUT:n pitkäaikaiset yhteistyökumppanit Haaga-Helia ja Itä-Suomen yliopisto voivat yhdessä perehtyä myös tekoälyn sovelluksiin omien kumppanuuksiensa puitteissa.

Teksti: Iina Soiri ja Tiina Salola, eteläinen Afrikka

Kuva: Tshwanen teknisen yliopiston tekoälykeskus avattiin juhlallisesti maaliskuussa, Iina Soiri