Artikkelit

20.12.2023

Washington DC: Tiedediplomatia heiluttaa tutkimuksen lippua

TFK-erityisasiantuntijat edistävät suomalaista tiedettä ulkomailla ja auttavat suomalaisia ymmärtämään vahvuuksiaan niin kuin ne ulkoa katsoen näyttäytyvät. Kansainvälisessä keskustelussa tutkimus kytkeytyy vahvasti kauppaan, hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Siksi tiedediplomatia on myös ikkuna tieteen kansainvälispoliittisen merkityksen ymmärtämiseen

Suomen valtiollisen tiedediplomatian perinne on lyhyt verrattuna moniin samankaltaisiin maihin, suurvalloista puhumattakaan. Ensimmäiset neljä Team Finland Knowledge -erityisasiantuntijaa lähetettiin asemapaikkoihinsa syksyllä 2018. Pian verkosto laajeni nykyiseen kahdeksaan maahan, tosin asemapaikoista kolme on matkan varrella vaihtunut. Itse voin arvioida tehtävää hieman yli kahden vuoden kokemuksella Washington DC:ssä. 

Ennen nykyistä työtäni työskentelin yli kaksikymmentä vuotta Tampereen ja Lapin yliopistoissa tutkimus-, opetus- ja hallintotehtävissä. Nykyinenkin tehtäväni rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön budjetista. Siihen valmistautuessani OKM:n silloinen ylijohtaja kehotti pitämään korkeakouluja ja tiedelaitoksia pääasiallisina asiakkainani. Näkemys oli mielestäni perusteltu. Millaiset edellytykset TFK-erityisasiantuntijan asema antaa edistää asiakkaiden etuja?

Asemapaikalla tehtävä tunnetaan

Washingtoniin matkustettuani huomasin nopeasti, että suurlähetystössä ja tiimissäni tehtävä tunnetaan. Tästä suuri ansio on varmasti edeltäjäni vuodesta 2018 asti tekemällä työllä. Englanninkielinen tittelini ei ole TFK-erityisasiantuntija vaan science counselor, tiedeneuvos, joka hieman eri variaatioin tunnistetaan Yhdysvaltain hallinnossa ja diplomaattipiireissä. Käyntikortissani lukee ”counselor for science and higher education”. Monella ulkomaisella kollegalla vastaavissa tehtävissä on samankaltainen ammatillinen tausta kuin minulla.

Vaikka Suomen tiedediplomatiaorganisaatio Yhdysvalloissa on uudehko ja kevyehkö, mahdollistaa se toimivan edustuksen. Voin keskustella ministeriöissä, tiedevirastoissa ja tutkimuslaitoksissa kahdenvälisistä rahoitus- tai vaihto-ohjelmista ilman 7000 kilometrin etäisyyden tai seitsemän tunnin aikaeron tuottamia ongelmia. Katseen suunta ja yksityiskohdat tarkentuvat usein asemamaista käsin, vaikka isot päätökset ja sitoumukset tehdään Suomessa.
 
Työnantajani ulkoministeriön näkökulmasta tehtäväni on osa Team Finland -toimintaa, joka käsittää Suomen taloudelliset ulkosuhteet tavaraviennistä ja osaajien houkuttelusta tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Teen työtä ulkoministeriön tiimissä, jossa on mukana myös Business Finlandin asiantuntijoita, ja päivittäisessä yhteydenpidossani Suomeen on mukana muun muassa korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia ja niiden yhteisorganisaatio FARIA, ministeriöitä ja virastoja, Fulbright Suomi-säätiö, ja usein myös tutkimusyrityksiä.

Poikkihallinnollisuuden mahdollisuus ja haasteet

Monialaisuus ja poikkihallinnollisuus ovat tehtäväni ehdoton etu, mutta samalla myös haaste. Valtioiden ulkosuhteet on perinteisesti määritelty turvallisuuden ja kaupan kautta, mutta minun näkökulmastani turvallisuus ja kauppa ovat ”lopputuotteita”. Tutkimus luo ideoita, joista osa kehittyy kaupallisiksi teknologioiksi ja määrittelee myös sitä, millaista on tulevaisuuden turvallisuus. Syvällinen kansainvälinen tutkimusyhteistyö on arvo sinänsä, mutta se myös lisää valtioiden vaikutusvaltaa tavalla, jota on vaikea muuten saavuttaa.

Kitkaa ja hidasteita voi syntyä siitä, että päätöksenteko ja hallinto ei ole aina järjestynyt tavoilla, jotka huomioisivat perustutkimuksesta innovaatioihin ja kaupalliseen ja teolliseen toimintaan ulottuvan jatkumon loogisesti tai kokonaisvaltaisesti. Täydellistä hallinnon arkkitehtuuria ole luultavasti olemassa, mutta jatkuva puhe esimerkiksi ”siiloutumisesta” osoittaa, että järjestelmän käyttäjät tunnistavat sen sisältämiä ongelmia. Tämä on hyvä lähtökohta.

Asemamaassani Yhdysvalloissa tieteellisen tutkimuksen ja kansallisen edun välisestä kytkennästä on keskusteltu ainakin 80 vuotta. Liittovaltiollisen tutkimusrahoituksen ja tiedevirastojen järjestelmä, jonka tunnetuin muttei ainoa esimerkki on National Science Foundation (NSF), luotiin 1950-luvulta alkaen vastauksena näihin kysymyksiin. Atomipommi ja Apollo-ohjelma olivat niitä vipuja, jotka ovat taanneet perustutkimuksen vahvan rahoituksen näihin päiviin asti.

Tieteen ja teknologian vahvaa kytkentää kansalliseen etuun osoittaa myös se, että liittovaltion tiede- ja teknologiapolitiikan yleinen koordinaatiovastuu on Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikkatoimistolla (Office of Science and Technology Policy, OSTP) ja kansainvälisen yhteistyön koordinaatiovastuu Yhdysvaltain ulkoministeriössä, operatiivisesti sen tiede- ja teknologiayhteistyön toimistolla. (Tämä toimisto koordinoi Yhdysvaltain osalta viime syyskuussa Helsingissä järjestetyn Suomen ja Yhdysvaltain tiede- ja teknologiasopimuksen seurantakomitean kokoontumisen.) Koordinoitavaa on paljon, sillä liittovaltion TKI-rahoitusta jaetaan 26 eri viraston kautta.

Suomen tiede- ja teknologiapolitiikka ei ole suurvallan tiede- ja teknologiapolitiikkaa kuten Yhdysvalloilla, mutta tutkimuksen ja sen yhteiskunnallisten ja kaupallisen hyötyjen suhde on teknologisesti edistyneillä mailla pohjimmiltaan samankaltainen. Kansainvälisen tutkimusyhteistyön kautta Suomen on mahdollista päästä vielä nykyistä vahvemmin osaksi niitä osaamisen ketjuja, joissa luodaan tulevaisuuden maailmaa. Tiedediplomatian tehtävä on tunnistaa ja luoda mahdollisuuksia ja saada sekä tutkijat että hallinto mahdollisimman laajasti puolelleen.

Petri Koikkalainen
TFK-erityisasiantuntija, Washington DC
 

Kuva Petri Koikkalainen: Suomen suurlähetystössä Washington DC:ssä on ollut TFK-erityisasiantuntija vuodesta 2018 alkaen. Moni eurooppalainen valtio aloitti tiedediplomatiansa jo 1960-70-luvuilla.