Artikkelit
01.09.2025
Yleistä akateemisen vapauden haasteista eteläisessä Afrikassa
Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö SADC:iin kuuluu 16 jäsenmaata. Julkisten korkeakoulujen kirjo on moninainen. Etelä-Afrikassa on kourallinen historiallisesti etuoikeutettuja tutkimuspainotteisia yliopistoja, jotka ovat kansainvälisesti kovatasoisia. Tämä johtuu osaksi siitä, että vuoteen 1994 kestäneen rotuerotteluhallinnon aikana ne nauttivat verrattain runsasta rahoitusta, jonka turvin niiden oli mahdollista rakentaa toiminnalleen edellytykset, joista on hyötyä myös nyt, kun niiden valtionrahoitus on vähentynyt. Korkeakoulujen valtaosa niin Etelä-Afrikassa kuin myös muissa alueen maissa on toiminut verrattain vaatimattomalla rahoituksella koko elinkaarensa ajan.
Vaikka Etelä-Afrikan historiallisesti etuoikeutettujen korkeakoulujen rahoitus on yhä paremmalla tolalla kuin useimpien muiden korkeakoulujen, yleisesti ottaen voidaan sanoa, että rahoituksen vähäisyys on akateemisen vapauden haasteita yhdistävä tekijä koko korkeakoulukentällä.
Rahoitus on verrattain vähäistä. Valtion tutkimus- ja kehitysrahoitus eteläisen Afrikan maissa on kansainvälisessä vertailussa pientä. Etelä-Afrikan panostus, 0,6% bruttokansantuotteesta, on alueen suurin. Muissa maissa luku jää alle 0,3 prosenttiin. Opetus vie suuren osan työajasta ja mahdollisuudet tutkimuksen tekemiseen ovat pienet. Erityisesti humanistis- yhteiskuntatieteelliset alat, joita ei nähdä kovin merkityksellisinä kansalliselle talouskehitykselle saavat vähän tutkimusrahoitusta. Myös esimerkiksi kasvatustieteiden tutkimus kärsii rahoituspulasta, vaikka koulutuksen kehittämistä pidetään tärkeänä alueellisissa ja kansallisissa politiikoissa.
Avoin kriittinen keskustelu hakee rajojaan. Korkeakoulujen mahdollisuudet saada muuta kotimaista rahoitusta kuin valtion rahoitusta on sekin pieni. Kun yliopistot ovat olleet suhteellisen riippuvaisia valtion rahoituksesta, ja avoimen kriittisen keskustelun käytännöt vasta muodostumassa yhteiskuntien tasolla, tutkijat ja opettajat ovat saattaneet olla varovaisia arkaluonteisten tai kriittisten aiheiden käsittelyssä.
Kansainvälistyminen ja ulkopuolinen rahoitus asettavat uusia odotuksia. Ulkomaiset rahoittajat ja kansainväliset järjestöt ovat tuoneet mukanaan uusia mahdollisuuksia, mutta myös uusia riippuvuuksia. Tämä voi ohjata tutkimusta ja opetusta pois paikallisista tarpeista ja heikentää akateemista vapautta.
Tarve dekolonisoida tiede ja vahvistaa akateemista vapautta. Alueen omassa akateemisessa keskustelussa akateemista vapautta parantaviksi toimiksi on esitetty kotimaisen rahoituksen lisäämistä sekä omia tutkimusohjelmia, jotka vastaavat paikallisiin haasteisiin ja perustuvat omiin tieteenfilosofisiin perinteisiin.
Vertailu: Botswana, Etelä-Afrikka, Namibia
Botswana (kokonaisindeksiluku 0,91, kuuluu parhaaseen 10% indeksin maista, sijalla 14). Botswana on sijoittunut kolmesta vertailumaasta parhaiten AFI-aineistossa sen jälkeen, kun Etelä-Afrikan indeksilukema laski 2010-luvulla. Sen indeksilukemassa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia sitten itsenäistymisen 1966. Hyvän indeksilukeman perustana pidetään poliittista vakautta, joka puolestaan perustuu osittain väestön homogeenisuudelle (2,5 miljoonasta asukkaasta noin 80% kuuluu samaan etniseen ryhmään). Vaikka perustuslaki ei mainitse akateemista vapautta, se suojaa sananvapautta ja korkeakoululainsäädäntö antaa jonkin verran autonomiaa yliopistoille. Maa on ratifioinut Kansainvälisen taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen (ICESCR). Valtion vaikutus yliopistoihin on kuitenkin merkittävä. Haasteita tuovat hallinnollinen kontrolli ja resurssien keskittäminen sekä itsesensuuri poliittisesti kriittisten näkökulmien esittämisessä.
Etelä-Afrikka (kokonaisindeksiluku 0,84, kuuluu parhaaseen 20–30% indeksin maista, sijalla 84). Etelä-Afrikan indeksilukema oli kolmesta vertailumaastamme paras rotuerotteluhallinnon loppumisen jälkeen vuonna 1994. Lukema kuitenkin laski Jacob Zuman presidenttikaudella 2009–2018, kun yliopistojen autonomiaa haastettiin, poliittinen ilmapiiri kiristyi, opiskelijaliikkeet (Fees Must Fall ja Rhodes Must Fall) kohtasivat kovia vastatoimia ja koulutuspoliittiset päätökset tehtiin usein ilman laajaa akateemista kuulemista. Vaikka Cyril Ramaphosan kausi (2018–) on ollut vakauttava verrattuna Zuman aikaan, taloudelliset ja rakenteelliset haasteet ovat rajoittaneet kehitystä. Lainsäädännöllinen suoja akateemiselle vapaudelle on vahva. Perustuslain lisäksi myös korkeakoululait takaavat laajan autonomian ja akateemisen vapauden. Maa on myös ratifioinut ICESCR:n ja muita asiaankuuluvia sopimuksia. Etelä-Afrikan väestö (63,2 milj.) on kolmesta vertailumaasta ylivoimaisesti suurin ja heterogeenisin. Siinä missä Namibiassa ja Botswanassa on kourallinen yliopistoja, Etelä-Afrikassa pelkästään valtion yliopistoja on 26, ja useammassa niistä tehdään kansainvälisesti huipputason tutkimusta.
Namibia (kokonaisindeksiluku 0,65, kuuluu alimpaan 40–50% indeksin maista, sijalla 94). Namibia on sijoittunut kolmesta vertailumaasta heikoimmin AFI:ssa koko aineistojakson ajan. Sen indeksilukema heikentyi entisestään vuonna 2021, joskin vuoden 2024 datan perusteella lasku saattaa olla taittumassa. Selkeää syytä laskuun on vaikea nimetä, ja onkin oletettavaa, että kyse on usean epäsuoran tekijän pitkittyneestä vaikutuksesta. Näihin kuuluvat ainakin valtapuolue SWAPOn poliittinen hegemonia, korkeakoulujen rahoitushaasteet ja pandemian vaikutukset. Vuonna 2024 julkaistun UNESCO-raportin mukaan tutkijat kokevat epävarmuutta erityisesti poliittisesti arkaluonteisten aiheiden tutkimisessa ja itsesensuuri on yleistä. Vaikka muodollista autonomiaa on, käytännössä valtiolla on merkittävä vaikutus yliopistojen hallintoon ja rahoitukseen. Tämä rajoittaa yliopistojen kykyä määritellä omia tutkimus- ja opetussuuntiaan. Naispuoliset tutkijat ja marginalisoidut ryhmät (erityisesti San, Himba) kohtaavat sukupuolittunutta syrjintää ja esteitä urakehityksessä. Namibian perustuslaki suojaa sananvapautta, mutta ei mainitse akateemista vapautta erikseen. Vaikka maa on ratifioinut ICESCR:n, tieteellisen tutkimuksen sääntely on hajanaista, eikä ole olemassa yhtenäistä politiikkaa, joka suojelisi tutkijoiden oikeuksia.
Teksti: TFK-erityisasiantuntija Veera Virmasalo, Pretoria
Kuva. Vertailu Suomen, Botswanan, Etelä-Afrikan ja Namibian AFI-indeksitiedoista. Vuoden 2024 tiedot (joissa Suomen indeksilukema on juuri tippunut rajusti). Lähde: AFI
Lähteitä
Arowosegbe, J. O. (2024). African universities and the challenge of postcolonial development. Africa, 93(4), 591–614. https://doi.org/10.1017/S0001972023000785
Laakso, L. (2023). Akateeminen vapaus tutkimuskohteena – havaintoja Afrikasta. Afrikan tutkimus – AASf: Suomen Afrikan-tutkimuksen seura ry:n julkaisu, 1(1), 140–151. https://journal.fi/aasf/article/view/130120
Mare, A., Woyo, E., & Amadhila, E. (2024). Perspective on scientific freedom in Namibia. In UNESCO (Ed.), African perspectives on scientific freedom: Insights from policy and practice in six countries. Paris: UNESCO. https://doi.org/10.54678/JSSS6242
Research and Advocacy Unit (2024). Freedom in SADC Countries (2013 to 2023). Report produced by the Research & Advocacy Unit (RAU). June 2024 https://researchandadvocacyunit.org/download/freedom-in-sadc-countries-2013-to-2023/